Tyttären isä soittaa: "Mitä hevonvitunvittuu se pentu oikeen meinaa: se soitti mulle et se tarvii rahaa johonkin sukkahousuihin (isänsä häihin, mikä on minulta kielletty salaisuus, mutta satuin arvaamaan...) ja kun mulla meni vähän myöhään niin se laittoi mulle vittu ihan vitun törkeen tekstarin..."
Tytär soittaa: "Mä vaan pyysin siltä rahaa, et saisin sukkikset sinne häihin ja kun sillä kesti niin kysyin et mites sen rahan kans on? Nii vittu se taas haukku mut pataluhaks ja sano et mun pitäis mennä johonkin käytöskouluun ja et vittu jos en osaa käyttäytyy nii mitään rahaakaan on turha odottaa. Mähän vaan kysyin! (et mikä maksaa...) Mä sanoin sille et oisit ees jokus ollu mun kans ja kasvattanu!"
Isä jatkaa: "Kyllä jumalauta aikaisen lapsen pitäis sen verran osoittaa kunnioitusta et jos vittu meinaa rahaa saada niin osais edes käyttäytyy kunnolla. Rupee mulle vittuileen kun rahaa ei tuu tarpeeks äkkiä saatana! Mä mikään helvetin raha-automaatti oo. Vittu eikö sillä oo mitään käytöstapoja, sehän on ihan hevonvitunperseestä..."
Minä: "Sorry, mutta olen nyt kuullut kaksi erilaista versiota tapahtuneesta. Kumpikin osapuoli syyttää toistaan, mutta koska en ole ollut paikalla, enkä tiedä miten asiat on, niin enpä ota kantaa. Hoitakaapa ihan itse välinne. Äiti ei vaan valitettavasti voi aina olla selvittelemässä jokaista riitaa."
(Tämä siis molemmille osapuolille.)
Isän tulevan vaimon itkuisia puheluja tyttärelleni siitä että kyllä sun pitää ymmärtää ja onhan sullakin täs vuosien varrella ollu ylilyöntejä (joo, mitä nyt vähän viiltelyä ja semmoista...olikohan isukki paikalla hoitamassa tilanteita?) ja vaik se isäs sanoo et se ei haluu enää ikinä olla sun kans tekemisissä, niin eihän se sitä oikeesti tarkoita ja koita nyt itekkin ajatella...
Niinpä, aina joku mamma pitää olla selvittelemässä isän ja tytären välejä.
Tekstiviestejä puolin jos toisinkin. Rakentavia ja vähemmän rakentavia.
Myönnän, että provosoiduin peräänkuuluttamaan isän vastuuta (hmm, en ehkä ihan kamalan ystävällisesti, mutta ilman kirosanoja kuitenkin) sekä henkisesti, että taloudellisesti.
Jos herra mersulla ajeleva, paritalossa asuva rakennusyrittäjä, maksaisi elatusmaksua tulotasonsa mukaisesti, eikä vain 150€/kk, niin eipä tyttären tarvitsisi olla jatkuvasti ruinaamassa rahaa. Eikä aiheesta tarvitsisi jatkuvasti riidellä.
Isä: "Kasva äidiksi edes joskus, opettele laittamaan tyttärelles rajoja, eihän susta oo luotsiksi sille sen elämään kun se ei osaa edes käyttäyä. Se sai just 150 euron tukkahoidon, (häitä varten) onko sulla kykyä ees moiseen... Älä tuu mulle vittuileen."
Varasin lopultakin ajan elatusmaksun tarkistusta varten.
Miksi ei kukaan ole aikaisemmin sanonut että siihen pitäis maksaa indeksikorotus vuosittain?!?
Olemme olleet lastensuojelun (itsetekemäni pyynnön vuoksi, siitä myöh,) asiakkaina useamman vuoden, sekä tehneet useita toimeentulotukihakemuksia, mutta kukaan ei koskaan ole vihjaissutkaan että elatusmaksu on normien vastainen.
Pitäisihän sen tökätä asiantuntijan silmään kuin pitkäkyntinen sormi!
Miksei etävanhemman elatuskykyä selvitetä kun yksinhuoltajaperhe joutuu hakemaan toimeentulotukea???
Olen niinniinnniiin väsynyt. Sorry jos hermo pettää...
Käskin tyttären kuitenkin menemään sinne häihin.
