keskiviikko 27. elokuuta 2014

Aamujeni suurin nautinto on poissa.
Paikallislehden lasku jäi maksamatta, eikä sitä enää tule. No, eipä ole viikkoon ollut varaa teehenkään, kahvista puhumattakaan, joten vähissä ovat aamunautinnot muutenkin. 
Onneksi leipäjonosta saatuja pikapuuropusseja on vielä sentään jäljellä, jauhotkin ovat lopussa, enkä siis pysty leipomaan sämpylöitä.

Nautinto on ensi kuussakin kaukana, kun muutosta lankeava laku tulee maksettavaksi. Jouduin ottamaan työllisyysyksiköstä muuttomiehet, koska yksin en olisi muutosta selvinnyt. Lasku tulee olemaan 160€, josta toimeentulotukena tulee 120 euroa, mutta loppu neljäkymppiä jää itselle maksettavaksi.
Pieni raha, vai mitä!

Kuukausituloni ovat 1110€ kaikkinen tukineen.
Kun siitä on maksettu vuokra 740€, netti ja puhelin, joista yhä pidän tiukasti kiinni, jää jäljelle pikkuisen päälle kolmesataa euroa. Rahaa on siis tuhlattavaksi kutakuinkin kymppi päivässä.
Paitsi ensi kuussa ei taaskaan, kun pitää maksaan ne muuttolaskusta jääneet 40€.
Niin ja se erääntynyt lehtilasku ja ne pari muuta, joita vielä yritän olla päästämättä ulosottoon.
En haluakaan enään laksea...

Tämän kuun rahat loppuivat jo viime viikolla.Odotan huomista, että pääsen taas leipäjonoon ja saan ruokaa. Jumalansanaa on taas kuuliaisesti kuunneltava, jos aion pysyä sapuskoissa. Rukoilisinkohan, että huomenna leipäjonosta saisi kasviksia, hedelmiä ja jotakin muuta tuoretta, auttaisikohan?
Leipääkin olisi kiva saada, viimeksi ei minulle enää riitänyt.

Voi kun joskus saisi ruokaa ihan rukoilematta! Oi, ja vaatteita... jotain kivaa kotiin... pystyisi matkustamaan junalla (muutenkin kuin pelko persiissä pummilla)... voisi ostaa lapsenlapselle lahjoja... käydä kuntosalilla... 

Ensi viikolla, kun saan rahaa, ostan vessapaperia, pyykkipulveria, shampoota, jauhoja, teetä, "punaisten lappujen" lihaa, perunoita, porkkanoita, juustoa...
Ja siinähän ne rahat sitten menikin.

Ei suomessa ole kahtiajakoa, eihän.