Huolten summa on vakio. Kun yhdestä päästä helpottaa, alkaa jo toisesta kohdasta repsottaa.
Huoli lapseni terveydestä nakertelee yöuniani ja omaakin terveyttäni.
Tulossa on kummallekin useampi poliklinikkakäynti, mikä tietää taas rahanmenoa.
Isän antamat rahat pelastivat tämän kuukauden, mutta miten ihmeessä selvitään ensi kuusta?
Loppukuu häämöttää, samoin pussinpohja. Laskuille kertyy huimat korot, kun ne päätyvät perintätoimistoon. Alkuperäinen summa saattaa olla huomattavasti pienempi kuin perimiskulut.
Kaiken huippu oli, kun perintätoimisto laskutti siitäkin, että palautti vanhingossa kahteen kertaan maksamani laskun summan. Ahneus huipussaan!
Laskuri päässä raksuttaa yötä päivää. Eikö tähän ikinä totu ja opi olemaan murehtimatta!
Jokainen kauppareissu herättää syyllisyyden ja ahdistuksen tunteita.
Tarvitsenkohan nyt ihan oikeasti tätä ja tuota. Pitäisikö metsästää halvempaa vessapaperia jne?
Riittävätköhän rahat oikeasti kuun loppuun asti? Kyllä tämä rahattomuus ihan työstä käy, 24/7.
Aaargh, hermot menee!
Rahaa on loppukuuksi jäljellä 64€ meille kahdelle yhteensä.
Onneksi ylihuomenna on taas leipäjonopäivä!
Enää kymmenen päivää seuraavaan "tiliin"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti