Resurssipula

Äitii, se alkoi taas, mä en haluu tätä enää!

Tyttäreni tuli itkien kotiin. Paniikkihäiriö-pakko-oire on palannut.
Trauma on peräisin ala-asteella tapahtuneesta koulukiusaamisesta, jota koulu ei suostunut koskaan näkemään, pyynnöistä huolimatta, saati sitten hoitamaan.
Resurssipula.

Edes pahoinpitelyyn päätynyt koulumatka ei opettajaa ja rehtoria hellyyttänyt.
Tyttärelle vain ehdotettiin koulun vaihtoa kun penäsimme jonkinlaista anteeksipyyntöä siitä että kiusaamiseen ei puututtu ajoissa.
Lapsi, tai oikeastaan varhaisnuori alkoi oireilla monella tavalla. Oli päihteitä, viiltelyä, itsetuhoista käytöstä. Olin hädissäni, soittelin kaikki mahdolliset keksimäni numerot ja kyselin apua, kun tuntui että lapsi lähtee lapasesta.

Eihän tuo tietenkään ihan hyvältä kuulosta,
mutta ehkä sen nyt vaan on vähän rajumpi esipuberteetti ja kaikenlaiset kokeiluthan kuuluvat siihen...
Kun meillähän on tietysti rajalliset resurssit jne...
Mitenkähän monesta paikasta sainkaan saman vastauksen?
Lopulta kouluterveydenhoitaja ehdotti lastensuojeluilmoituksen tekemistä omasta lapsestamme.
Vihdoinkin saimme tietoa siitä minne hakeutua selvittelemään ongelmia.

Lastensuojelu on hoitanut avuntarvettamme resurssiensa mukaisesti.
Tyäntekijät ovat vaihtuneet tasaiseen tahtiin organisaatiomuutosten ja muiden resurssipaineiden vuoksi tehtyjen muutosten seurauksena.
Jokainen sosiaalityöntekijä on tehnyt parhaansa ja auttanut. Kiire ja henkilökohtainen väsymys on silti näkynyt myös asiakkaalle. Näistä ihmisistä otetaan todellakin irti kaikki mitä saadaan. Ei ihme että vaihtuvuus alalla on suuri.

Vaan sammutapa tulipaloa kun kaikki on jo karrelle palanutta!
Ennalta-ehkäisevään toimintaan ei ole resursseja. Hoitoon pääsee vasta kun ongelmat ovat "riittävän pahoja". Valitettavasti lapsen, tai nuoren, elämän tärkeimmät vuodet ovat menetettyjä siinä vaiheessa kun on jo sattunut ja tapahtunut monia loppuiäksi vaurioittavia asioita.
Valtion, tai kunnan taholta ei apua olisi herunut, mutta onneksemme kotikunnassamme toimii säätiövaroin toimiva hoitoyksikkö.

Kotikuntamme Nuorten Pysäkki on hoitanut perhettämme monin eri tavoin, kun älysimme sinne etsiytyä. Edes jossakin on taho, joka ei vetoa resurssipulaan!
Olen niin, niin kiitollinen siitä että olemme päässeet niin toimivaan ja kokonaisvaltaiseen hoitoon, joka on kannatellut meitä elämässä eteenpäin.

Silti lapseni elämässä on sattunut ja tapahtunut. Koulukiusaamiseen palattiin vuosi sitten kun tyttäreni alkoi saada tappo-uhkauksia.
Poliisin mielestä kyse oli "tyttöjen välisestä kärhämästä". Itse kuulin puhelimessa miten lapseni henkeä uhattiin, mutta "sana sanaa vastaan" ei poliisille riittänyt.
Heillä kun on rajalliset resurssit jne...

Tytär joutui pari viikkoa sitten taas pahoipitelyn uhriksi.
Rikoilmoitus tehtiin internetissä, koska kotikaupungissamme ei ole perjantai-iltapäivisin päivystystä.
Yhteydenottoa ei ole poliisilta vieläkään kuulunut. Resurssipula.

Tyttäreni henkiset resurssit lienevät myöskin lopussa, odotellessa.

Omia resurssejani kuulostelen...