maanantai 30. kesäkuuta 2014

Nuorimmainen on  heitetty pesästä. 
Tytär sai yksiön yksityisiltä markkinoilta ja sossu maksaa nyt hänen vuokransa, vuokravakuutensa ja toimeentulonsa.
Onneksi saimme kuitenkin venytettyä muuton tähän asti ja tytön elämä on ehtinyt vähän helpottua. Väkivaltainen poikaystävä on lopultakin poissa kuvioista ja nuoren naisen itsenästyminen on voinut alkaa.

Tukea vielä kuitenkin tarvitaan.Pakko-oireinen ahdistushäiriö on lieventynyt ajoittaiseen paniikkihäiriöön. Toivottavasti muutto omilleen on tässä kohtaa oikea ratkaisu, vaikka pakon sanelema onkin.
Uskon vahvasti, että toipumista on helpottanut päivättäiset keskustelumme ja äidin antama malli siitä, että asioille voi aina tehdä jotakin. Vaikka se on itsellenikin toisinaan ollut vaikeata.

Apua näköjään  saa, jos osaa vaatia.
Kun lopultakin jaksoin tehdä sossuntädistä valituksen, saimme kuin saimmekin päätöksen, että koko vuokramme huomioidaan toimeentulotukea laskettaessa siihen asti kunnes olemme saaneet jostakin halvemman asunnon. (Korkeintaan puoleksi vuodeksi)

Kesäkuun ruokarahaksi jätimme kumpikin itsellemme 100€, koska vuokrarästit piti maksaa pois.
Rästiä kertyi päätöstä edetäneiltä kuukausilta, jonka elimme köyhyysnormin.Olemme siis kuulleet paljon jumalansanaa tässä kuussa, saadaksemme ruokaa.
Kyllähän se jotenkin nöyryyttävältä tuntuu, mutta pitää olla kiitollinen, että joku jaksaa vapaaehtoisesti järjestää meille, yhteiskunnan hylkiöille, mahdollisuuden saada elintarvikkeita.

Anteeksi, että rasitan kansantaloutta olemalla sosiaalitukien armoilla!
Keskustellessani parempi-osaisten sukulaisteni kanssa olen todennut, että yhteiskunnan kahtiajako on syvenemässä myös asenteiden osalta.
Ihmiset joilla on kaksi autoa, omakotitalo ja kesämökki, varaa matkustella ja harrastaa mitä ikinä päähän pälkähtää, ovat mielestänsä ansainneet omalla työllään sen kaiken. He kokevat vääryytenä, että joutuvat elättämään meidät luuserit, jotka ovat yhteiskunnalle pelkkä rasite.

Köyhän pitää olla nöyrä ja kiitollinen kaikesta mitä saa.
Olisihan ihan kamalaa, jos rupusakin elättämiseksi pitäisi tinkiä omasta elintasostaan!
Onhan minulla tietenkin katto pään päällä, telkkari ja netti, suihku, ym. mukavuudet. Enkä varsinaista nälkääkään ole vielä joutunut kokemaan.

Miksi siis valitan?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti