sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Rikas-rakas. Köyhä- varas.

Kuvittelin vuosi sitten, tätä blogia aloitellessani, tietäväni jotakin siitä mitä on olla köyhä suomessa. Silloin en ollut vielä uponnut näin syvälle rahattomuuteen, enkä tiennyt miten kokonaisvaltainen olotila on olla köyhä.

Olen järkyttynyt siitä miten moraalini rapistuu. Enää ei tunnu väärältä kulkea junassa pummilla. Vessapaperia voi ihan hyvin kaapaista mukaansa yleisestä vessasta. Kaupassa voi syödä maistiaisia useampaan kertaan. Jos löytäisin lompakon, jossa olisi rahaa, en tiedä pitäisinkö rahat. Kaikki minkä voi ilmaiseksi saada ikäänkuin huutaa että ota! Ota hyvä ihminen, kun jotakin jostain irti saat!

Rikas- rakas, köyhä- varas. Vanhan lorun sisältö on auennut minulle aivan uudella tavalla.
On helppoa luoda ihmissuhteita kun on riittävästi rahaa. Helppo järjestää kekkeritä. käydä ystävien kanssa leffassa, ravintolassa. risteilyllä, kylpylässä ja mitä ikinä mieliikään!
Kutsupa ystäviä kylään kun ei edes itsellesi ole mitään tarjottavaa. Talosta ei löydy teetä, ei kahvia, ei mitään muuta kuin ankeaa juttuseuraa.

Parisuhdemarkkinoilla olen nolla.
Eihän minulla ole enää edes kunnollisia vaatteita.
Kuka hitto alkaa seurustella ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään. Ei edes rahaa lähteä treffeille.
Yksinäisyys on köyhän osa.

Varastaminenkin on välillä tullut mieleen kun tilillä ei ole rahaa ja ruokaakin pitäisi saada. Toistaiseksi kuitenkin yliminä pitää käpäläni kurissa,
Minua järkyttää, että ajatuksissani edes käy moinen ajatus. Miten alas ihminen voi mennä?

Tässä kuussa rahaa jäi satanen vuokran ja laskujen jälkeen. On nyt sitten pohjanoteeraus.
En tiedä miten tästä selviän. Riittääkö enää edes Helluntaiseurakunnan eväät?
Luoja varjele minua sairastumasta!

Tässä kuussa laskennalliset tuloni ylittävät kahdellakympillä toimeentulotukirajan. Toimeentulotukinormien epärealistiset normit pudottavat minut kuoppaan.
Tällä kertaa kuopan pohjalle jää se satanen kuukaudeksi.
Alkaa tuntua siltä että voisin siityä kokonaan montun pohjalle.

Väliäkö sillä, vaikka leipäjonoruoka onkin rasvaista ja epäterveellistä.
Mitä väliä on tällaisella elämällä?

Selväksi on tullut että heikon tulisi älytä ajoissa sortua parempiosaisen väestön elon tieltä...







3 kommenttia:

  1. Helpompi olla yksin köyhyydessään :/ Ei tarvitse edes hävetä, kun ei ole ketään katsomassa.

    VastaaPoista
  2. Näinhän se menee. Lopulta tulee jo niin araksi, ettei edes uskalla mennä mihinkään.

    VastaaPoista
  3. Halusin vain kertoa, että samassa veneessä ollaan.

    Rahaa ei tule mistään, luottotiedot menneet ja sosiaalitoimi ei auta. Häätö uhkaa maksamattomien vuokrien vuoksi ja luottotiedottomana en tule asuntoa saamaan. Junarata kulkee vierestä ja välillä mietin, että helpointa olisi vain tassutella junan alle.

    Toivon sinulle valtavasti voimia ja jaksamista tulevaan talveen, meitä köyhiä on täällä Suomessa (liian) monta.

    VastaaPoista